Tiistaina Onnin kans hallilla agiliitelemässä. Voi Ihanaa, Ihanaa miten onnistuneet omatoimireenit tehtiin. Pieniä radanpätkiä ja Onni toimi kuin unelma, love, love Onni!!! Nämä oli kyllä todelliset hyvän mielen reenit ja hyvillä mielin voimme startata seuraavissa kisoissa jotka on jo perjantaina :)
Illalla ajeltiin koko poika poppoon kans Annalankankaalle lenkkeileen. Seuraksi saatiin Karjalaisen Tiina ja Juha, Mimmi, Kerttu & Ninja, sekä Törmäkangas Kaija, Luna, Alma & hoitolainen Nipa. Tunteroisen lenkki käveltiin ja koiruudet nautti.
Keskiviikkona treffattiin Kaijan kans hallilla. Minulla mukana Sulo, Kaijalla Luna ja Alma. Tehtiin molemmat omaa keppireeniä ja kontaktireeniä. Yhdessä tehtiin pieni radan pätkä. Sulo on niin mainio, on innokkaana koko ajan ja kyselee mitä tehdään, mitä tehdään... :) Samalla otin myös odottamisreeniä, jätin Sulon kiinni sivuun ja menin itse kauemmas. Kaija meni Alman ja Lunan kans rataa. Wau, Sulo ei vikissy yhtään vaan odotti rauhassa paikallaan :) Kyllä tällä "pikkuherralla" löytyy hermoja, jes, jes :D
Kun mentiin hallille ja lähdettiin lämppärilenkille sanoin Kaijalle että mulla meinaa päätä särkeä, mutta en siihen kiinnittänyt huomiota reenejen aikana.
Kotiin ajellessa mulla tuli tosi heikko olo ja mahassa meinas pyörähellä. Menin heti levähteleen ja sitten alkoi palella aivan hirveenä. Karille tuumasin että ihan kun mulla ois kuumetta, vaikka yleensä jos joku tauti päällä mulle ei nouse kuume. No, mittari kainaloon ja hups kuumetta 38,5. Niin sitä sitten jäätiin sängynpohjalle makoileen. Yö oli kauhea...
Torstaina olo oli aivan karmea, päätä ja alaselkää särki, joka puolelta kolotti ja kuume 39. Soitin terveyskeskukseen ja epäilivät myyräkuumetta. Perjantaille aika verikokeisiin ja hoitajalle. Taas yö oli aivan kauhia ja yöllä tuli vasemman jalan nivunen kipeäksi, jota ihmettelin Karille.
Perjantaina aamulla kuume oli heti 39,5 ja lähdin verikokeisiin ja hoitajalle. Tulehdusarvot oli korkealla 65, kun normaali on alle 9. Hoitaja sitten kysyi että onko joku paikka kipeenä ja siinä sanoin että pää, selkä ja vasen nivunen. Sitten kysymys, onko hyttysen pistoa, johon minä että on nilkassa mutta se on parantunut. (Karjalaisen Tiinan kans keskiviikkona tästä hyttysen pistosta juteltiin ja sanoin Tiinalle että se ei ole yhtään punanen vaan ihan vaalea ja parantunut.) No, hoitaja halusi nähdä ja uups pistokohta oli ihan tulipunainen ja tulehtuneen näköinen. Siihen hoitaja heti että laittaa lääkärille, koska vaikuttaa että tämä on JÄNISRUTTO :( Lääkäri teki tutkimukset ja sama tuomio tuli lääkäriltä elikkä JÄNISRUTTO. Sain kahden viikon antibioottikuurin ja lisäksi särkylääkettä. Kävin vielä uudestaan verikokeissa. Tämän taudin aikana yöt on ollut aivan kauheita, se hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Saunassakaan en hikoile niin kun nyt olen yön aikana hikoillut, huh.
Niin jäi minulta ja Onnilta perjanti-illan agikisat väliin :(
Lauantai edelleen korkeassa kuumeessa. Sunnuntaina olisi ollut Kuopioon lähtö näyttelyyn, mutta ei minusta ollut lähtijäksi. ONNEKSI minulla on IHANIA YSTÄVIÄ jotka ottivat Onnin sunnuntaina mukaan. SYDÄMMELLISET KIITOKSET KARJALAISEN TIINA JA JUHA, OLETTE AARTEITA ARVOKKAAMPIA!!! Tiina kävi lauantaina trimmaileen Onnia kun mulla ei kertakaikkiaan ollut voimia tehdä edes sitä, KIITOS TIINA!
Sunnuntai aamuna ei ollut kuin 37 lämpöä, ihanaa lääke alkaa vaikuttaa. Makasin sängyssä ja jännitin millon kuuluu Kuopiosta uutisa. Hyviä uutisia kuuluikin, Onni sai EH:n tiukalta tuomarisedältä Rainer Vuoriselta. Onni oli taas "pullistellu" hännällään ;) Onnin arvostelu lisätty omalle sivulle.
En toivo kenellekkään tätä tautia, aivan järkyttävä. Ikävä kyllä sitä löytyy joka kesä ja tarttuu hyttysenpistosta. Kun hyttynen on käynyt "tonkimassa" jäniksenraatoa ja sattuu sitten pistämään ihmistä tauti tarttuu. Minä sain tämän hyttysen piston lenkkeillessä Annalankankaalla viime viikon torstaina, siitä tiedän kun sitä pistoa kutitti alussa tosi paljo, mutta sitten rauhottu.
Olkaahan tarkkoina hyttysenpistoista...
Kyllä mein poijat on ollut ihmeissään kun mamma vaan makaa, makaa ja makaa. Onneksi on Ihana aviomies Kari joka on hoitanut koirien lenkityksen täysin, minun sairastamisen aikana. KIITOS KARI RAKAS!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti