viikko 48

Onnin kans tiistaina agireeneissä. Reenikaverina vaan Karjalaisen Juha & Mimmi, joten rankat ja huiput reenit sai Aaltosen Mikko meille vedettyä. Kyllä siinä laitettiin ohjaajat koville, toistoja, toistoja ja toistoja. Mikko juoksutti niin että jalat oli hyytelöä ja hiki virtasi. En todellakaan valita, vaan nämä oli kertakaikkiaan HUIPPU REENIT! Paljo jäi taas näistä reeneistä pääkoppaan, huikeeta :)

Keskiviikko oli todella synkkä ja sateinen päivä. Aamulla ei uskaltanut lähteä kunnon lenkille kun oli "pääkallokeli", tehtiin vaan "kakatuslenkki". Kotona touhuilin koirien kans trimmauksen merkeissä.
Ajatuksia herättävä kirjoitus löytyi bacbookista ja olen todellakin kuullut tämän monta, monta kertaa, siksipä jaan sen myös täällä...

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jo...tk...in surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."
"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.
"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

Keskiviikkoiltana Sulon kans päästiin agilityreenaileen, kun mamma "osti" kerran valmennusryhmään. Muut koirat oli kyllä edellä meitä, mutta hyvin Sulo mennä porskutti samaa rataa. Aiheena takaleikkaus ja tämä on ollut mulle aina vaikee ymmärtää muidenkin koiruuksien kans. Onneksi Kaplaksen Mari sai minulle taas kerran näytettyä kädestä pitäen miten se pitäisi tehdä. Saatiinpas sitten muutama onnistunut suoritus. Mukavat reenit mukavassa porukassa. :)

Torstai olikin jännä päivä ja mulla loppui uni jo kuuden aikaa kun niin jänskätti. No, viisikon kans aamutoimet ja mukava tunteroisen lenkki. Sitten Sulo autoon ja hurautimme Eläinlääkäriasema Akuuttiin. Sulolle tehtiin "täyssyyni" ja voi IHANUUS että olin tyytyväinen kuulemiini tuloksiin. Silmät TERVEET, sydän TERVE (ei sivuääniä), polvet 0/0, kyynärät 0/0 ja lonkista  Wickströmin Kaisa tuumas että priimat elikkä arvio A tai B. Tietenkin pitää vielä odottaa Kennelliiton lausunto/tuomio kyynäristä ja lonkista, ennen kun voi täysin huokaista. Toivotaan vaan parasta ja pelätään pahinta ;) Onnellinen hymy kasvoilla ajelin Sulon kans kotiin.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina vietimmä "naittajaisia" hyvin onnistuneesti. Morsian Susadan Vanilla "Alma" oli hyvin suostuvainen sulhasen Helskon Tsaikovski "Edin" kosintaan. Nyt jännityksellä jäämme odottelemaan alkaako Alman vatsa pyöristyä ja syntyykö Violetdream kenneliin soopeli/trikki pentusia helmikuun alussa. 
Almahan harrastaa myös agilityä ja onkin osoittautunut varsinaiseksi menijäksi, joten tästä yhdistelmästä voi kyllä odottaa että pennuista tulee vanhempiensa kaltaisia AGILITYTYKKEJÄ ja muutenkin yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen! :)

Susadan Vanilla "Alma"
kuva Tiina Kaltakari